väsyttää, tykkään ehkä sittenki niistä yksinäisistä hiljaisista metromatkoista. kaipaan sitä miten iltapäivällä metrossa ei ollut kuin minä ja muutama muu, aurinko paistoi, kuuntelin rauhallista musiikkia ja pystyin rauhassa pitämään jalat vastakkaisella penkillä. maassa ei ollut lunta ja tuuli oli kylmä. tavallaan myös rakastan kevättä, kesän odotus ja se kaikki suunnittelu mitä tulisin tekemään. tulevaisuuden suunnittelu on myöskin hauskaa, vaikka mikään ei tule ehkä ikinä onnistumaan, niin ainahan sitä voi toivoa.
toivoa parasta ja pelätä pahinta
välillä tuntuu että olisi kiva vain käpertyä sängyn pohjalle lukemaan jotain tosi hyvää kirjaa tai katsomaan elokuvia. sammuttaa puhelin ja olla ihan rauhassa. vaikka loma oli vasta, tuntuu että voisin ottaa toisen loman, ihan vaan sen takia että saisin levätä.
hetken maailma on tässä
välillä tuntuu, että voisi vain nukahtaa ja nukkua pari päivää, ei kuitenkaan ikuisesti, vain hiukan pidempään, että maailma saisi mennä menojaan ja herätä siihen, että maailma on ihan sekaisin eikä tiedä mistään mitään.
ois paratiisi meillä täällä näin, vaan ei aina kaikki koe sitä näin