tää mun tekstin alottaminen ei taaskaan onnistu vaikka haluan kirjottaa. tällä hetkellä ihan kamalan väsyny ja tavallaa haluaisin vaa mennä nukkumaan. outoo ajatella et joutuu nukkuu yksi lattialla ku on viimeset 5 yötä nukkunu Peetun vieressä mut pakko koittaa. kauhee ikävä jo peetua ja meidän tyhmiä iltapäivä sekoiluja muttei voi mitään jospa me nähtäs sillo juhannukena. ellei porukat oo nii natseja eikä päästä mua sen luokse. jos ei päästä ni me sit nähdään varmaan viimestään ko peetu tulee meille. ihana päästä tänään nukkumaan univelat pois koska niitä nyt sattu kertymään.
Ilta pimenee, psykoosi syvenee,
päihteet pään söi, hulluus hoidon toi.
Ihmisen tehtävä tappaa on aikaa.
Kuka voi sanoo kuka terve kuka sairas.
Se on kuitenkin minun oma pää,
sitä ei voi poliisi tai sairaanhoitaja käännyttää.
Elämä on vaiva ja liian pitkä,
eikä se siitä muutu mihkään.
Kun oon kuollu en kanna kaunaa,
vihdoin interpolikin jättää mut rauhaan.
Se on kuitenkin minun oma pää,
sitä ei voi poliisi tai sairaanhoitaja käännyttää.
päihteet pään söi, hulluus hoidon toi.
Ihmisen tehtävä tappaa on aikaa.
Kuka voi sanoo kuka terve kuka sairas.
Se on kuitenkin minun oma pää,
sitä ei voi poliisi tai sairaanhoitaja käännyttää.
Elämä on vaiva ja liian pitkä,
eikä se siitä muutu mihkään.
Kun oon kuollu en kanna kaunaa,
vihdoin interpolikin jättää mut rauhaan.
Se on kuitenkin minun oma pää,
sitä ei voi poliisi tai sairaanhoitaja käännyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti